Mä oon tehnyt itsestäni tosi mielenkiintoisen huomion. Sen jälkeen, kun aloin oikeasti perehtymään syklisyyteen ja itseeni syklisenä olentona, jotain on muuttunut isosti.
Mä oon suurimman osan aikuisuudestani inhonnut mun kuukautisia. Tai oikeastaan odottanut niitä aina vähän pelonsekaisin tuntein. Kivut, v***tus, mielialat… tiedätte varmaan. Ne ei todellakaan olleet mikään odotettu tai vaalittu osa mun sisäistä vuodenajan kiertoa.
Kun mä aloin hiljalleen tutustumaan asiaan ja itseeni ihan toisenlaisella tasolla, huomasin ensin sietäväni mun kuukautisia paremmin. Hiukan myöhemmin kuitenkin, itsellekin yllätyksenä, aloin ihan oikeasti nauttia ja vaalia tätä aikaa mun kierrossa. Sitä pysähtymistä, sisäänpäin kääntymistä ja todella vahvaa intuitiota. Tää muutos tapahtui mussa ihan muutamissa kuukausissa.
Talvi ja pysähtyminen
Samaan aikaan aloin kiinnittämään huomiota toiseenkin mua pitkään kuormittaneeseen teemaan. Mä nimittäin aidosti inhosin Suomen talvea. Olin aina inhonnut. Sitäkin mä odotin aina pelonsekaisin tuntein ja mietin jo etukäteen, miten ihmeessä mä taas selviän tulevasta pimeästä ajasta. Valtaosan aikuisuudestani mä oonkin pyrkinyt viettämään talvet mahdollisimman paljon ulkomailla, auringossa ja lämmössä. Oon selittänyt tätä pakonomaista tarvetta paeta myös kaamosmasennuksella, joka nosti päätään joka vuosi vahvana alakulona. Sanoin usein, että mä oon syntynyt täysin väärään maahan.
Viime syksynä aloin kuitenkin pohtia, että entä jos kyse ei olekaan siitä, ettei mua olisi tarkoitettu elämään Suomen talvea. Koska mä myös aidosti uskon, että kaikella meidän elämässä on tarkoitus. Mä rupesin miettimään, että entä jos kyse onkin mun asenteessa. Siitä, miten mä oon suhtautunut koko tähän vuodenaikaan. Siitä, että mä oon vastustanut talvea jo etukäteen koko aikuiselämäni, minkä takia mä en oo todella pystynyt antautumaan ensin syksyn hidastamiselle ja sitten talven pysähtyneelle energialle. Mä päätin, että tänä talvena en ala valmiiksi haikailemaan ulkomaanmatkoja, vaan haluan oikeasti kokea ja ymmärtää, mistä tässä on kysymys. Ja tällä matkalla oon tässä nyt ollut.
Uudenlainen tapa olla ja elää
Tänä talvena mä oon antanut itseni todella pysähtyä, syventyä ja vahvistaa mun intuitiota. Samalla tavalla kuin teen joka kuukausi kuukautisten aikaan. Oon antautunut pimeydelle ja tehnyt vain sen verran, mihin on ollut energiaa. Oon nukkunut paljon. Siis ihan järkyttävän pitkiä yöunia.
Ja uskokaa tai älkää, tää on ensimmäinen talvi ikinä, kun tässä kohtaa vuotta mulla ei ole vielä kertaakaan tullut tunnetta, että mun olisi pakko päästä täältä pois. Jonnekin lämpimään, aurinkoon.
Talvea on toki vielä jäljellä, ja oon jättänyt itselleni oven raolleen sen suhteen, että voin tehdä päätöksen lähteä ex tempore, niin kuin tein viime vuonna Balin matkan suhteen. Mutta huomaan silti, että mussa on tapahtunut tosi iso muutos.
Yleensä tammikuun loppu on ollut mulle jo todella vaikeaa aikaa, jos ei oo ollut mitään reissua tiedossa, mutta nyt tunne ja tunnelma on ihan toisenlainen. Nyt mä oon aidosti utelias näkemään, miten tää loppuosa talvesta tulee sujumaan.
Se siis, minkä halusin tässä jakaa, on ennen kaikkea se, että mä haluun kannustaa jokaista naista kunnioittamaan ja vaalimaan sekä omaa sisäistä sykliään että meidän vuodenaikojen syvintä energiaa. Talvi on pysähtymisen aikaa. Eli jos sä oot ihminen, joka on kokenut tän meidän talven ajan tosi vaikeana, niin mitä jos välttelyn tai pakenemisen sijaan antautuisitkin sen energian kannattelulle? Mitä sä luulet, että sen takaa nousee? Tää saattaakin olla yllättävän paljon asennekysymys.
Mä oon itse ainakin ollut tosi yllättynyt ja jään mielenkiinnolla tutkailemaan, miltä tää loppuosa talvea tulee tuntumaan ja miten tää antautuminen vaikuttaa sitten reilun parin kuukauden päästä mun kokemaan kevään energiaan.
Kaipaatko säkin selkeyttä oman sisäisen rytmisi äärellä?
Jos tätä lukiessa alkoi tuntua siltä, että kaipaisit selkeyttä omaan rytmiisi, tarpeisiisi tai suuntaasi, haluan kutsua sinut pysähtymään hetkeksi.
Sielun Kompassi – Sisäisen suunnan kartoitus on maksuton 45 minuutin keskustelu, jossa katsotaan rauhassa elämän eri osa-alueita ja sitä, miltä kokonaisuus sinusta tässä hetkessä tuntuu.
Tämä ei ole myyntipuhelu, vaan tila tulla kuulluksi ja hahmottaa, missä kohtaa olet nyt ja mitä mahdollisesti kaipaat seuraavaksi.